Milloin poliittiset johtajamme ymmärtävät, että heidän Euroopan unionin kanssa toteuttamillaan toimilla on suora ja merkittävä vaikutus niiden menestykseen gallupeissa.
Milloin Yhdistyneen kuningaskunnan poliittiset johtajat ymmärtävät, että heidän Euroopan unionin kanssa toteuttamillaan toimilla on suora ja merkittävä vaikutus niiden menestykseen gallupeissa?
Tarkasteltaessa luetteloita kysymyksistä, joita ihmiset priorisoivat äänestäessään yleisissä vaaleissa, huoli Yhdistyneen kuningaskunnan suhteista EU:hun on yleensä jonkin verran jäljessä taloudesta, kouluista, sairaaloista ja rikollisuudesta.
Mutta poliitikot tekevät valtavan virheen, jos he uskovat, että tämä tarkoittaa, että ihmiset eivät välitä asiasta.
Tuorein todiste siitä, että EU:n politiikalla voi olla kriittinen vaikutus puolueen tuen tasoon, on äänestysten pomppiminen, josta konservatiivit näyttävät nauttineen viime kuussa david cameronin viime kuussa veto-oikeudesta lähtien.
ICM tutkimus Sunday Telegraph on antanut Tories niiden korkein luokitus viime vuoden parlamenttivaalit ja kuuden pisteen johtaa yli Labour, jopa kaksi pistettä ennen ennen joulua huippukokouksessa.
Kyselyssä konservatiivit nousivat kaksi seikkaa joulukuun alusta lähtien 40 prosenttiin, ja työväenpuolueen tuki liukuu kahdella pisteellä 34 prosenttiin, mikä avaa kahden osapuolen välisen laajin marginaalin 18 kuukaudessa.
Muut gallupit ovat vahvistaneet suuntaus, ja huippukokouksen jälkeen BBC raportti esiin gallupit Ipsos Mori ja YouGov, joka myös asettaa konservatiivit ennen Labour ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Kyselyuhat
Tämä viimeisin muutos ei kuitenkaan ole kaukana ensimmäisestä ajasta, kun gallupit ovat reagoineet jyrkästi siihen, miten poliitikot toimivat EU:ssa.
Kun pääministeri Gordon Brown vahvisti lokakuussa 2007 tukensa Lissabonin sopimukselle ja kävi selväksi, ettei hän laajentaisi puolueensa aiempaa lupausta KANSANÄÄNESTYKSESTÄ EU:n perustuslaista tarkistettuun asiakirjaan, tuloksena oli hänen häämatkansa äkillinen loppu uutena työväenpuolueen johtajana.
Jopa lokakuun alussa tuona vuonna, kun konservatiivit julkisti uuden perintöveropolitiikan ja Brownia syytettiin siitä, että hän oli “pullotettu” varhaisessa vaaleissa, johti siihen, että hän myönsi vain pienen johtolangan konservatiiveille.
Toistaiseksi ei niin paha herra Brownille. Siihen asti, kunnes hän hyväksyi lissabonin sopimuksen lopullisen tekstin, se on myöhemmin lokakuussa 2007, ja antoi parlamentille julkilausuman kyseisen kuukauden 22. Tämän viikon loppuun mennessä konservatiivinen tuki kasvoi jälleen ja Työväenpuolueen luokitukset alkoivat jyrkkä lasku, päättyy vuoden rankaisemalla kymmenen pisteen alijäämä konservatiivit Gordon Brown ilmestyi myöhään Brysselissä allekirjoittaa sopimuksen.
Se, että tämä kysely kuilu pysyi sitten suurin piirtein samana huhtikuun 2008 loppuun asti, osoittaa, että Työväenpuolueen hiustenkasvatus julkisen tuen väheneminen muutaman viikon ajan lokakuun lopun ja joulukuun puolivälin välillä on täytynyt johtua jostain hyvin erityisestä tapahtumasta sekä Northern Rock -pankin huipun että puoluekonferenssien laskeuman jälkeen.
On mahdotonta sivuuttaa, että tämä oli ajanjakso, jolloin prosessi, joka muutti EU:n perustuslain Lissabonin sopimukseksi, kävi selväksi, ja Gordon Brown vahvisti, että aiempaa kansanäänestyslupausta ei enää sovelleta.
Brown on kuitenkin ollut yksin kärsimyksissään EU:n toimiensa vuoksi. Myöhemmin, marraskuussa 2009, David Cameron kärsi samanlaisen kohtalon, kun hän myös luopui “valurautatakuusta”, joka perustui lissabonin sopimuksen mukana käytyihin neuvotteluihin.
Konservatiivijohtaja kärsi myös julkisen tuen välittömästä vähenemisestä, joka, kuten monet tuolloin spekuloidut saattavat osoittautua, todellakin tasapainottelivat gallupit uudelleen tavalla, joka lopulta johti cameronin epäonnistumiseen saada ehdoton enemmistö yleisissä vaaleissa, pakottaen hänet muodostamaan liittymisen koalitiohallitukseen.
Kansanäänestysmahdollisuus
Tämän selkeän ja kasvavan mallin siinä, miten EU:n politiikka etenee vaaliaisuuksia koskettavassa määrin, pitäisi antaa paljon pohdintaa kaikille poliittisille puolueille, jotka pyrkivät parantamaan mahdollisuuksiaan saada selkeä enemmistö seuraavissa yleisissä vaaleissa.
Olisi keskityttävä selvästi siihen, missä puoluepolitiikka on jyrkässä ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa ja missä tällainen mahdollisuus on parempi kuin siitä, pitäisikö Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyydestä järjestää kansanäänestys?